tiistai 26. marraskuuta 2013

Tauko on aina paikallaan

Moni blogi on hiljennyt yhtäkkiä, eikä se ole seuraajista kivaa.  Sitä käy vilkaisemassa suosikkiaan; eikö sittenkin olisi jotain elonmerkkiä, mutta pettyy jälleen. Pitäisi kertoa, jos aikoo lopettaa ja kiittää lukijoitaan.

Tämä blogi ei lopeta, vaan siirtyy hetkeksi tauolle. Helmikuun alussa, sitten kun aurinko on noussut Utsjoenkin taivaalle, tapaamme jälleen.

Tässä välissä on Alä osta mitään -päivä , joulu ja uusivuosi. Pyritään olemaan kohtuullisia, kilttejä ja tulevaisuuteen uskovia.

Kiitos kaikille mukana olleille, tavataan ensi vuonna!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Liian kohteliasta?

Palasin illalla junalla Hyvinkäältä Keravalle. Päädyin kuitenkin Tikkurilaan tästä syystä:

R-junan konduktööri puhui niin ystävällisesti matkustajille, että keskityin kuuntelemaan häntä, enkä huomannut Keravan asemaa ollenkaan.

Näin hän jutteli minulle, kun jätin kantamukseni penkille ja olin aikeissa mennä eteisen leimauslaitteen luo:
 - Rouva, antakaa minun leimata lippunne, tästähän minulle maksetaan. Istukaa te vain siinä rauhassa, niin minäpä leimasen, kun olen jalkeilla.


Tähän tyyliin eräälle toiselle matkustajalle:
- Herra, valitettavasti teidän lippunne ei käy tälle rataosuudelle. Pahoittelen kovasti ja pyytäisin uuden lipun ostoa.
Kolmas matkustaja sai häneltä vuolaat toivotukset ystävällisen hymyn kera:
- Oikein, oikein hyvää jatkomatkaa teille ja mitä parhaita ilmoja siellä perillä.

Sade piiskasi junan ikkunoita ja maailma oli harmaa, mutta VR:n valoisa virkamies jatkoi kohteliasta puhettaan. Vai oliko se lepertelyä?

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ole hyvä, ohjeita lopuraportointiin

Toinen ja viimeinen lähitapaamisemme blogiviestinnän jaksolla on 11Kitolla perjantaina 22.11.  klo 8.30 - 9.45 luokassa 324. 11Asmyn loppuseminaari on maanantaina 25.11. klo 8.30 - 9.45 luokassa 002.
Tiistaina 26.11. tapaamme 12Kiton (lk 002 klo 10.05 -)  ja  12Asmy2:n (lk 002 klo 14 -) kanssa.

Loppuseminaarissa selostatte ryhmällenne, mitä asioista blogissanne käsiteltiin ja mitä jaksosta ja blogeista opitte.

Lähettäkää minulle ennen lopputapaamistamme raportti, jossa on
  •  bloginne nimi ja taustatietoa kirjoittajasta ja blogin tavotteista
  • seuranta-aika
  • päivitysten määrä
  • blogin ulkoasu: miten toteutettu, mitä teknisiä asioita sivustolta löytyy
  • yhteenveto sisällöistä
  • paras päivitys (perustelut)
  • oma mielipide: mitä olen oppinut blogeista, jaksosta, itsestä itsenäisenä opiskelijana ym. 
Jos on jotain epäselvää, lähettäkää viesti sähköpostiini tai kysykää epäselvyyksistä kommentoinnin kautta. Voitte raportoida suoraan sähköpostin viestikenttään. Älkää unohtako hyvää sähköpostikäytäntöä (otsikointi, tervehdykset).

Käykääpä lukaisemassa kirjoituksia jaksosivustollamme https:blogiviestinta.blogspot.com. Kommentoinnit ilahduttavat ja tuovat niitä aktiivisuuspisteitä.



Pätkätyötä vai pop up -työntekoa?

Lauantaina vietettiin tämän vuoden neljättä ravintolapäivää. Sadat päivän ajan toimivat pop up -ravintolat tarjosivat antejaan ympäri Suomen. Keravalla taisi tällä kertaa olla vain yksi ravintola, joka myi porokeittoa Lintulammenkadulla.

Seuraava pop up -ravintolapäivä on 16.2.2014, ryhtyisinkö viimein toimiin? Tarjoaisin hyvin haudutettua puuroa Keravan asemalla klo 7 - 9. Ostaisikohan sitä kukaan?

Pop up -yritys on kevyt tapa testata asioita ja saada näkyvyyttä. Ei tarvita monia lupia, pelkkä ilmoitus ainakin ravintolapäivästä riittää.

Mennäänpä työelämään: moni tekee nykyään pätkätöitä, mutta niitä on tehty monilla aloilla ennenkin. Vanhempani olivat maatalousyrittäjiä, jotka työllistivät kiireisimpinä aikoina muutamia ulkopuolisia henkilöitä. Jotkut heistä tekivät töitä vain päivän, toiset pidempään.

Haittaako mitään, jos työsuhde kestää päivän, viikon tai kuukauden, kun siitä saa palkan?  Kaikki työkokemushan on arvokasta?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Suomalainen elokuva saa lisää tukea

Euroopan komissio on luvannut eilen, että pienten kielialueiden elokuvat voivat saada lisää julkista tukea. Harvinaisemmalla kielellä tehdyt elokuvat määritellään "vaikeiksi elokuviksi", siksi tuo tuen lisäys.
Julkista tukea voi tämän päätöksen mukaan hakea jopa yli puoleen elokuvan kuluista.

Suomi on pikkuruinen - vaikeakin - kieli maailman valtakielten joukossa, eli tukea tarvitaan.
Viime kuussa ensi-iltaan tulleen Leijonasydän-elokuvan budjetti oli 1,5 miljoonaa euroa, josta
puolet tuli Elokuvasäätiöltä eli oli julkista tukea.

 Leijonasydän on tällä hetkellä Suomen katsotuin leffa: yli 100 000 katsojaa lokakuun lopussa. Tämän johdosta se saa Elokuvasäätiöltä 4 euroa jälkituloa jokaista myytyä lippua kohden 45 000 katsojan jälkeen.

 Leijonasydän on hyvä elokuva, mutta olisko se vielä onnistuneempi, jos se olisi saanut vaikkapa
900 000 euroa Elokuvasäätiöltä?  Kerropa, miten suomalaiset elokuvat tulevat hyötymään siitä, että saavat mahdollisesti lisää tukea?

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ääntä ei voi huijata

10.11. on Martin nimipäivä ja tänä vuonna myös isänpäivä. Tuskin moni tietää, että 10.11. vietetään myös äänen päivää. Jokaisella meistä on  persoonallinen sormenjälki, samoin  oma ainutlaatuinen äänemme.

Ääni paljastaa meistä monia asioita. Se kertoo tunteista, olemmeko surullisia vai iloisia. Se kertoo, minkä ikäisiä olemme. Äänestä kuuluu, onko stressiä tai jännittääkö puhujaa. Terveydentilan ja elämäntavatkin voi kuulla äänestä. Flunssa voi viedä äänen kokonaan, eikä turhaan puhuta viinabassosta.

Kun olet murheen murtama, yritäpä sanoa hilpeästi: "Voi, mulle kuuluu hyvää!"  Huomaat, ettei täysin onnistu. Jokin äänessäsi kertoo sen, ettei asia ole totta.



perjantai 8. marraskuuta 2013

Ruotsi on kivaa

Aloin opiskella ruotsia oppikoulun ekalla luokalla, olin silloin 10-vuotias. Opettajamme oli suoraryhtinen kapteeni Per Erik Furu, joka vaati paljon. Sanat ja tekstikappaleet piti muistaa ulkoa. Jokaiselta kysyttiin vuorotellen, jos ei osannut, piti jäädä seisomaan.

Muistan, kun koko luokka - yli 40 pientä oppilasta - seisoi. Kukaan ei nimittäin osannut sanoa oikein ruotsiksi Ukko otti rahansa kirstusta. Kunnes eräs Pekka  viittasi ja ehdotti: "Gubben tog sina pengar ur kistan."  "Rätt, sitt ner (oikein, istu alas)", sanoi kapteeni-opettaja. Me muut jatkoimme seisomista.

Voiko oppia, jos pelkää? Mielestäni voi: pelko sai yrittämään kovasti ja opin ruotsia. Sain jopa stipendin ruotsin taidosta kauppaopistoaikoinani. Stipendirahalla matkustin tietysti Ruotsiin.

Olenko tarvinnut ruotsia töissäni? Kyllä, eräässä työpaikassani käänsin asiakirjoja ruotsista suomeksi. Parasta kielitaidossa on se, että voi lukea vieraskielisiä lehtiä ja kirjoja.  Minä luen silloin tällöin  Aftonbladetia. Siellä on juttuja eri asioista kuin Iltasanomissa tai Iltalehdessä.

Ruotsi on kivaa, vai onko?




maanantai 4. marraskuuta 2013

Säästäminen pakon edessä tai muuten vaan

Joka päivä tulee uutisia säästöistä ja yt-neuvotteluista. Monessa kodissa arki on täynnä huolta ja epävarmuutta. Mietitään, miten tulla toimeen pienillä tuloilla. Mihin rahat riittävät ja minne ne katoavat?

Rahattomuus, nuukailu ja säästäminen näkyvät myös blogien sisällöissä. Netistä löytyy kymmeniä blogeja, joissa kirjoittajat kertovat raha-asioistaan. Näihin blogeihin kannattaa tutustua, sillä niistä voi oppia.

Kaksi blogivinkkiä em. aiheista:
1. Shoppailu on kivaa, mutta voi tuoda ikävyyksiä. Monista osamaksuista alkoi Niinan velkaantuminen.
2. Ennustetaan, että nykynuoret pääsevät eläkkeelle vasta yli 70-vuotiaina. Löysin blogin, jossa 26-vuotias opiskelija kertoo säästävänsä vimmatusti ja jäävänsä säästöjensä turvin eläkkeelle jo 35-vuotiaana. Täältä
löydät tämän tarinan.

Säästäväinen vai tuhlari? Minä olen molempia: säästän monissa asioissa, mutta tuhlaan joissakin.
Entä sinä?

PS. Kaipaan väliraporttejanne; vasta osa teistä on lähettänyt sen.