Loppu häämöttää: jäljellä raportin kirjoittaminen

Tapaamme vielä tiistaina 30.1. klo 8.30 - 9.45 loppuraportoinnin merkeissä.
Kirjallinen raporttinne on laajudeltaan 1 - 2-sivuinen ja vakioaseteltu. Käyttäkää fonttikokoa 12 (Arial). Raporttinne tulisi sisältää seuraavat tiedot:

•  bloginne nimi ja tietoa kirjoittajasta
• seuranta-aika
• päivitysten määrä
• yhteenveto sisällöistä
• paras päivitys
• oma mielipide: mitä olen oppinut blogeista.

Kiitos kaikille osallistumisesta, etenkin kommentoijille, vielä ehtii kommentoida.
Leppoisaa pakkassunnuntaita, tapaamisiin tiistaina!

Kuka omistaa veden? Kuka maan?

Tieni vei taas illansuussa elokuviin.

Helsingissä  Kino Engelissä (Sofiankatu 4; vastapäätä Senaatintoria) katsoin elokuvan Sade kuuluu meille (2011).Sen juoni kertoo historiallisen elokuvan tekemisestä monitasoisesti. Yksi taso on raha: elokuva on saatava tehdyksi mahdollisimman halvalla. Siksi se kuvataan köyhässä Boliviassa, jossa paikallisia avustajia voi palkata pilkkahinnalla.

Muita tasoja ovat yksityisyys ja globaalisuus. Boliviassa puhkesi 10 vuotta sitten vesisota, kun ihmiset eivät hyväksyneet kaivojensa sulkemista. Heidän olisi pitänyt ostaa vetensä ylikansalliselta yhtiöltä kiskurihintaan.
Yksi vesisodan johtohahmoista oli Daniel (Juan Carlos Aduviri); hänellä on tärkeä rooli myös historiallisessa elokuvassa. Amatööriavustaja Juan Caelos Aduviri ei näyttele osaansa; hän on todellinen.
Hieno ja herättävä elokuva, josta en kerro enempää.

Leffa lienee jo vuokrattavissa, koska ensi-ilta sillä oli Suomessa viime syksynä. Itse aion katsoa sen toiseen kertaan.

Tästä linkistä pääset arvosteluun, ole hyvä: http://www.film-o-holic.com/arvostelut/sade-kuuluu-meille/

Mitä elokuvia olet itse katsonut kahdesti tai useammin?

Hyvä ja hauska elokuva

Kävin viime viikolla katsomassa Varaston. Tässä ihan lyhyt kuvaus juonesta:

Tapahtumaympäristönä on maalikauppa, jonka varastossa Rousku ja Raninen maaleja sekoittelevat. Pieni palkka ei riitä Rouskulle; niinpä tämä tekee pimeää kauppaa. Hävikki huomataan, ja mitä siitä seuraa?
Maalikaupan myyjätär Karita haluaa Rouskun ja perheen, Rouskulle tämä ei käy. Mutta Karitalla on keinonsa.

Elokuva on tehty Arto Salmisen (1959 - 1995) kirjan Varasto pohjalta. Olen lukenut kirjan vuosia sitten, ja minusta se oli aika hyvä. Salminen kuvasi Varastossa niin kuin kaikissa kirjoissaan vähäosaisia, ihmisiä, joiden ainoa toivo on lotossa tai muussa onnenpotkussa. Kirjan kieli oli muistaakseni aika kauheaa, mutta elokuvan kieli suht' siistiä.

Varasto piti otteessaan, en vilkaissut kertaakaan kelloa kahden tunnin aikana!

Talvi on kaunis

Talvessa on parasta lumi, joka tekee maiseman toisenlaiseksi. Ulkona on yölläkin valoisaa ja jotenkin satumaista.
Eläimetkin osaavat nauttia talvesta. Iltalenkillä Eppu-koira nuuhki vastasatanutta lunta, sitten otti hilpeitä spurtteja. En tahtonut saada sitä sisälle, vaikka lenkkiä oli takana monta kilometriä.

Minusta parasta talvessa on lumen tuoma valo, se tekee terää pimeän alkutalven jälkeen.
Kerropa, mitä hyvää sinä löydät talvesta. Aloita kommenttisi vaikkapa sanoilla Joo, ja ...

Perjantai ja kolmastoista päivä

Oikein hyvin sujunut perjantai, vaikka on 13. päivä. Tänään taikauskoisten mielestä olisi pitänyt olla erityisen varuillaan, ettei mitään ikävää satu. Vaarallisia perjantaipäiviä on tänä vuonna jäljellä vielä kaksi: 13.4. ja 13.7. Asian voit tarkistaa täältä: http://kalender-365.de/kalenteri.php .

Kun tiistaina 17.1. kokoonnumme toiseksi viimeiseen lähitapaamiseemme, raportoitte lyhyesti blogienne sisällöistä. Mistä asioista on kirjoitettu viime tapaamisemme (13.12.) jälkeen? Miten joulusta postattiin? Mikä kirjoitus on kerännyt eniten kommentteja? Mistä syystä? - Ne, jotka eivät vielä ole esitelleet blogiaan, kertovat myös blogiensa taustatiedot (kirjoittaja, blogin ikä, bloggaustiheys, mitä blogeja kirjoittaja seuraa eli ns. blogroll).

Mukavaa talviviikonloppua!

Suklaaton vuosi

Hyvää alkanutta vuotta!

Olen joka uusivuosi päättänyt aloittaa uuden elämän: menen aikaisin nukkumaan, kuntoilen säännöllisesti, puhun ihmisille kauniisti jne. Päätökset ovat kuitenkin unohtuneet parin päivän sisällä, ja entinen meno on jatkunut. Tälle vuodelle tein vain yhden lupauksen: en syö suklaata koko vuonna. Nyt on vuoden 2012 yhdeksäs päivä lopuillaan, ja lupaukseni on pitänyt. Enää 357 suklaatonta päivää jäljellä; tässä vuodessahan on 366 päivää, kun on karkausvuosi.

On tullut lunta, ja valo on selvästi lisääntynyt. Kevättä kohti mennään. Tapaamme ensi viikon tiistaina eli 17.1., mutta sitä ennen kommentoikaa. Kertokaa vaikka,mikä oli viime vuoden kohokohta. Tai teittekö joitain lupauksia alkavalle vuodelle? Odotan kommenttejanne!