Kevään viimeinen lähitapaaminen huomenna 15.5.

Huomisaamuna klo 10.05 on loppuseminaari niille opiskelijoille, jotka täydentävät blogiviestintänsä 2 ov:hen.
Odotan paikalle (jokin 3. kerroksen atk-luokista) kahdeksaa opiskelijaa. Tiedät kyllä, että tarkoitan sinua.
Raportin olen saanut etukäteen vain yhdeltä, toivon saavani loputkin aamuun mennessä.

Blogiesittelyjen lisäksi keskustelemme - tietysti - kirjoittamisesta, rehellisyydestä, hyvästä ja huonosta mausta sekä rutiineista.

Tapaamisiin aamulla!

Vilpitön Kovasikajuttu on nähtävä!

Kävin eilen katsomassa Kovasikajutun. Voi itku, miten mainio dokumentti! Pertti Kurikan nimipäivät on punk-bändi, jonka jäsenet ovat niin sanottuja kehitysvammaisia. "Me keharit ollaan niin epänormaaleja", toteaa yksi bändin jäsenistä. Mutta mitä on normaalius, sitäpä sopii kysyä.

Kovasikajuttu on mielestäni ohjaaja Jukka Kärkkäisen tähän asti paras työ. Kovasikajuttu naurattaa ja itkettää, ravistelee ja piristää. Menkää katsomaan! Ennen leffaa voit tutustua Pertti Kurikan sanoituksiin täältä: http://kovasikajuttu.fi/bandi-info/sanoitukset Minun suosikkini niistä on En viihdy kotona.

Pyöräile ja ole onnellinen

Opin ajamaan polkupyörällä viisivuotiaana. Pyörä oli miestenpyörä, jonka tangon yli eivät pienet jalkani yltäneet. Sijoittamalla jalat tangon väliin ja polkemalla vinossa asennossa ajo onnistui. Hankalaahan se oli, ja kaaduin usein tai ajoin ojaan. Lastenpyöriä ei meilläpäin ollut kenelläkään, pyöräilykypäristä puhumattakaan.

Vuosien varrella olen omistanut ainakin 20 polkupyörää. Niitä on kadonnut lukittunakin asemalta, kirjaston telineestä ja jopa kotioven edestä. Joku muukin on halunnut pyöräillä. Olen ilmoittanut poliisille fillareistani, ja takavuosina sainkin yhden pyöräni takaisin. Se oli löytynyt Helsinki - Vantaan lentokentältä. Joku kai aloitti etelänmatkansa minun fillarillani?

Pyöräily on mahtava liikuntamuoto: vapaudut aikatauluista, näet ja aistit ympäristösi, kohotat kuntoasi, kadotat murheesi, säästät rahaa ja luontoa jne. Jos sinulla ei ole omaa pyörää, ehkäpä saat sen lainaksi joltakulta, vaikka minulta.

Hyppää pyörän satulaan jo tänään: http://www.poljin.fi/suomipyorailee

Viime tipassa elokuviin

Vuosi sitten ihmettelin, miten jotkut ihmiset voivat unohtaa joululahjansa. Sain silloin ilmaisen elokuvakäynnin, kun ystäväni pyysi minua kaverikseen.Häneltä oli jäänyt kaksi joululahjaksi saamaansa leffalippua käyttämättä, mikä minua kummastutti: http://blogiviestinta.blogspot.com/2011/05/melkein-unohtuneet-joululahjat.html

Enpä kummastele enää. sillä viime viikolla löysin kirjahyllystäni Finnkinon lahjakuoren. Kappas vain: neljä käyttämätöntä leffalippua, joissa päivämäärä 3.5.2012. Liputhan pitää siis käyttää tänään,  havahduin.
Iltapäivällä sitten suunnistin Kinopalatsiin katsomaan dokumenttielokuvaa Rouva Presidentti. Soitin ystävälleni ja pyysin häntä mukaan, mutta turhaan. Ystäväni kertoi olevansa liian kiireinen leffailtoihin. Ehkä joskus toiste sitten.

Rouva Presidentti oli hauska ja arvokas kuvaus Tarja Halosen viimeisestä vuodesta. Vuoteen mahtui tietysti matkustamista ja ihmisten tapaamista sekä koti- että ulkomailla. Kaikki Halonen hoiti luontevasti ja vähäeleisesti. Elokuvasta välittyi hyvin presidentti Halosen luonteenpiirteet. Ajattelin moneen otteeseen, miten vaatimaton henkilö hän on. Kunnes sitten - yhtäkkiä - Halonen tokaisi ärsyyntyneenä kuvaajille jotain, mikä muutti käsitykseni. Aivan tavallisia ihmisiä nuo päättäjätkin näyttävät olevan, menettävät malttinsa ja äyskivät ympäristölleen.