Vaihtoehtoja valheelle

Puhelin soi, soittaja on tuttava, joka tiedustelee, voisinko tulla auttamaan myyjäisiin ensi viikonloppuna. Olen suunnitellut laiskottelevani koko viikonlopun, kun perheeni lähtee maalle. Mitä vastaan tuttavalleni?

1. Kerron totuuden: "Valitettavsti minulle ei sovi, sillä aion pitää vapaan viikonlopun."
2. Käytän tekosyytä: "En voi tulla, sillä selkäni vihotellut koko viikon."
3. Kiertelen: "Ikävä kyllä nyt ei käy. Ensi kerralla sitten."
4. Valehtelen: "Meille on tulossa viikonloppuna vieraita."
 
Huhtikuun ensimmäisenä päivänä on luvallista narrata. "Tulepa katsomaan, pihalla loikkii tosi lihava jänis!" Kun kutsuttu tulee, niin: "Aprillia, aprillia!" Narraaminen on kevyempi synti kuin valhe, siispä aprillaamaan!






http://fi.wiktionary.org/wiki/narrata

Ensi keskiviikkona raportoidaan

Neljäs eli viimeinen lähitapaaminen on ensi keskiviikkona, silloin esitellään loput blogit ja raportoidaan koko jakson seuranta.
Kirjoittakaa bloginne seuraamisesta noin sivun mittainen raportti. Käyttäkää vakioasettelua, fontti Arial tai Times New Roman, pistekoko 12.
Raportin otsikkona on blogin nimi, raportissa kerrotaan seuraavat asiat:

• seuranta-aika ja päivitysten määrä
• lyhyt selostus kirjoitusten aihealueista ja sisällöistä
• kirjoitusten hyödyllisyys tai ainutlaatuisuus (toivatko esiin jotain uutta?)
• kiinnostavin päivitys, perustelut. 

Raportin loppuun yhteenveto: mitä opit jakson aikana blogeista ja blogiviestinnästä.
Lähetä raporttisi keskiviikkoon mennessä sähköpostiini kaarina.nivala@keuda.fi.

Tavataan keskiviikkoaamuna klo 10.05 lk:ssa 309.Käykääpä kommentoimassa, vielä ehtii.

Junassa kuultua

Torkuin torstai-iltana Turkuun menevässä junassa, kun havahduin takaani kuuluvaan miesääneen.
- Joo, me soitettiin Ruotsin poliiseille ja kytät oli sitten sitä vastassa Värtanissa. Sillähän on lusittavaa aika iso kakku. Ne oli sitten vieneet sen heti säilöön, soitin aamulla Tukholmaan.
- Joo, enkö olekin aika hyvä kaveri? Taisi meikäläiseltä luotto mennä.
Kurkistin varovaisesti taakseni: tavallisen oloinen,  punapipoinen kaveri siellä jutteli.

Ennen Turkua käytävän toisella puolella istuva nuori mies puhui kännyynsä kuuluvasti:
- Moi, mis oot? Ai mäessä. Ai, on kivaa laskea pienessä sievässä. Niin minustakin olis.
- Ai, miten meni mun kirjoitukset? No, mä luulen et ihan kivasti. Seuraavaks alan lukee lääkiksen pääsykokeisiin. Joo, kyllä mun kasetti kestää vielä sen pingottamisen. Mähän syön niitä adhd-lääkkeitä.

Vakuutan, etten kuunnellut salaa.

Ihmisen ääni on ihmeellinen

Maria Ylipää on Kristiina Svenska Teaternin musikaalissa Kristiina från Duvemåle. Hän laulaa osansa mykistävän hienosti. Ja kaikki ne kuorokohtaukset, mahtavaa! Voi vain ajatella: ihmisen ääni on parhaimmillaan kaikkein hienoin soitin.

Ihmettelin myös sitä, miten näyttelijät voivat muistaa vuorosanansa nelituntisessa musikaalissa. Etenkin kun Maria Ylipää on suomenkielinen, mutta se ei hänen ruotsistaan kuulunut. Kristiina från Duvemåle on hienoin näkemäni
musikaali.

Tässä pieni näyte Marian äänestä: http://www.youtube.com/watch?v=g3aLpdF8glA

Kerropa, kuka sinusta on hyvä laulaja.

Valoisaa kevätmusiikkia

Pidän Ville Jankerin ohjaamaa Pussikaljaelokuvaa parhaana viime vuoden kotimaisista elokuvista. Pitämiseeni vaikuttaa vahvasti elokuvan musiikki, joka on Husky Resquen. Tämä Marko Nybergin vetämä indiepop-yhtye on uusinut kokoonpanonsa ja julkaissut äskettäin uutta materiaalia. Deep Forest Green -singlen voit ladata yhtyeen kotisivuilta ilmaiseksi: http://www.husky-rescue.com/

Kappaletta kuunnellessa kevät tuntuu etenevän ainakin pari harppausta.

Talvisotaan liittyvää tietoutta

Tänään 13.3. on 72 vuotta Talvisodasta (30.11.1939 - 13.3.1940). Talvisota kesti 105 päivää ja päättyi Moskovan rauhansopimukseen, jota oli Suomen edustajana neuvottelemassa mm. Juho Kusti Paasikivi.
Paasikivi oli monen toimen mies: opettaja, pankinjohtaja, diplomaatti ja poliitikko. Suomen presidenttinä hän toimi vuosina 1946 - 1956; ne olivat vaikeita sodanjälkeisiä aikoja.

Suomen piti maksaa raskaat sotakorvaukset Neuvostoliitolle ja löytää asuinpaikka
yli 400 000 kodittomalle. Paasikiven ja muiden vastuunkantajien avulla selvittiin. Olethan huomannut J. K. Paasikiven patsaan koulun pihalla? Kun seuraavan kerran ohitat sen, kuiskaa: "Hyvä, Juho Kusti."

Huomisaamuna tapaamme klo 10.05 luokassa 321 (huom!). Jatketaan teidän blogienne esittelyitä, lisänä myös blogikirjoittamiseen liittyviä pohdintoja: mistä sitä kirjoittaisi? huumorilla vai ilman? jne.

Uusi yhdistys erilaisille ihmisille

Suomessa on yli 130 000 rekisteröityä yhdistystä. Jos et ole vielä löytänyt omaa yhdistystäsi, kurkistapa muusikko Anssi Kelan blogiin:  http://www.anssikela.com/  Siellä kerrotaan Ihmeidentekijät ry:stä, jota Anssi Kela on ollut perustamassa viime maanantaina.Yhdistyksen tavoitteena on koota yhteen erilaisia ihmisiä, eri tavoin ajattelevia suomalaisia. Näin voisi oppia hyväksymään erilaiset ihmiset ja toisenlaiset mielipiteet.

Yleensähän jonkin yhdistyksen jäseniksi liittyy samanlaisia ihmisiä, esimerkiksi Keravan kävelijät ry:n jäsenet pitävät kävelemisestä, kun taas Keravan Autoilijat ry:n jäsenistä autoilu on kivaa.

Mitä arvelet, voisitko liittyä Ihmeidentekijät ry:hyn?

Naistenpäivän ajatuksia

Tänään, Naistenpäivänä, muistelen naisia, jotka ovat olleet selviytyjiä.

Muistelen serkkuni Wexin äitiä, joka  jäi seitsemän lapsen huoltajaksi Lauri-enoni varhaisen kuoleman jälkeen. Tästä Wexi kertoo nettisivullaan: http://www.wexikorhonen.fi/mina3.htm
Tai mieheni mummoa Emilia Nivalaa, joka avioitui Aleksinsa kanssa 16-vuotiaana. Kun Aleksi menehtyi keuhkosairauteen helmikuussa 1913, Emmi oli 23-vuotias neljän lapsen äiti ja viimeisillään raskaana. Viides lapsi syntyi kuukausi isän kuolemasta.
Emmi  Nivala perusti taloonsa matkustajakodin (Matkustajakoti Ketola), josta tuli hänen elämäntyönsä. Emmi ei avioitunut uudelleen, vaikka kosijia kyllä oli. Emmi tahtoi olla itsenäinen.

Purkkiruokaa, huh!

Ostan harvoin säilykkeitä, joskus kuitenkin tonnikala- tai hernesoppapurkin. Hernesoppa on hyvää.

Kinopalatsissa pyörii parhaillaan dokumentti Säilöttyjä unelmia: http://www.finnkino.fi/Event/298911/?dt=06.03.2012. Kävin katsomassa leffan viime torstaina. Se oli koskettava, raakakin ja ehdottomasti ikäraja (kielletty alle 12-vuotiailta) oli oikein.

Elokuvaohjaaja Katja Gauriloff halusi tietää, mistä yhden ihan tavallisen raviolisäilyketölkin sisältö on peräisin. Tölkin etiketissä lukee, että valmistusmaa on Ranska, mutta todellisuudessa ainekset saadaan ainakin 10 maasta. Purkin metalli louhitaan Brasiliasta, sianliha tulee tanskalaisista possuista, jotka teurastetaan Romaniassa. Vehnän tuottavat Ukrainan pellot, kananmunat saadaan saksalaisista kanaloista, joissa kanat elävät kauhistuttavassa ahtaudessa jne. Dokumentin ohjaajalta meni neljä vuotta selvittää raaka-aineiden lähtöpaikat.

Kaupassa raviolisäilyke maksaa noin euron eli kaikessa tässä on kyse rahasta. Brasialialaisen kaivostyöläisen tai portugalilaisen tomaatinlajittelijan tuntipalkka on tuskin puolta euroa. Miksi pitää olla niin valtavasti erilaisia säilykkeitä markettien hyllyillä? Miksi emme söisi vain lähiruokaa, esimerkiksi suomalaisia perunoita ja porkkanoita?