Melkein unohtuneet joululahjat

Tuttavani soitti eilisaamuna ja tarjosi elokuvalippua. Hän oli saanut joululahjaksi Finnkinon elokuvalippuja ja yksi  oli vielä käyttämättä. Viimeinen käyttöpäivä olisi eilen eli 3.5.
Kiitin ja otin lipun, vaikka iltatuntieni vuoksi pääsisin vasta johonkin myöhäisnäytökseen.

Kun illalla astuin Kinopalatsin ovesta, hämmästyin pitkää jonoa. Se kiemurteli aulasta alas portaikkoihin, en nähnyt sen loppupäätä. - Hei, täällä taitaa olla jokin ensi-ilta, totesin jonon etupäässä seisoville. - Voisinko vähän etuilla, kun minulla on joululahjalippu ja ... - Et voi, todettiin monesta suusta, niin on meilläkin. Mene vaan jonon päähän.

Niinpä jonotin kiltisti 35 minuuttia ja jännitin, saanko paikkaa mihinkään kiinnostavaan leffaan. Napapiirin sankareissa näytti olevan tilaa, mutta sen olin nähnyt jo kahdesti.  Valintani oli Päiväni Margueritten kanssa. Pidin tästä  elokuvasta; se kertoi eri-ikäisten ystävyydestä, kirjoista ja ranskalaisesta elämänmenosta. Tästä linkistä saat filmistä lisätietoa: http://www.filmgoer.fi/new/elokuva/paeivaeni-margueritten-kanssa

Vähän kuitenkin ihmettelen, miten ihmiset jättävät elokuvalippunsa käytön viimeisiin voimassaolominuutteihin.
Olisiko tähän sinulla jokin selitys?

- Ei se mitään ymmärrä!

Tänään vietämme vappua, työn juhlaa.
Viime perjantaina asioin Keravalla pienen leipomon myymälässä. Asiakkaita oli palvelemassa kaksi henkilöä: vakituinen vanhempi myyjä ja nuori nainen, joka täytti leipähyllyjä. Tämä keskeytti työnsä ja katsoi minua kysyvästi.

- Huomenta, saisinko yhden reikäleivän, pyysin.
- Hei, älä sille puhu! Ei se mitään ymmärrä! huikkasi vakituinen.
Sain kuitenkin leipäni, kun osoitin sitä. Tarvitsin vielä pullaa.
- Saisinko nuo neljä kinuskimunkkia, sanoin ja näytin munkkeja.
- Ei kannata puhua sille, sen suomi on niin huono, valisti vakituinen myyjä. 

Nuori harjoittelija pakkasi ostokseni ilmeettömin kasvoin. Maksuni otti vakituinen myyjä.
- Kiitos, näkemiin! toivotin harjoittelijalle lopuksi. Vakituista en pystynyt katsomaan.

- Se on täällä vaan työharjoittelussa ja oppimassa suomea, kuului vakituinen selittävän jollekin toiselle asiakkaalle

Lähellä, silti erilaisena

Muutama sana vielä vaaleista ja Virostakin. Virossa on 101 kansanedustajaa, asukkaita 1,36 miljoonaa. Suomessa edustajia on 200 ja kansaa 5,4 miljoonaa. Virossa on siis väkimäärään nähden suhteellisesti enemmän kansanedustajia. Edustajien määrää voitaisiin mielestäni molemmissa maissa vähentää puolella; näin tulisi tehokkuutta ja säästöjä. Suuri osa asioistahan päätetään nykyisin EU:ssa.

Virolla ja Suomella on paljon eroja. Viro on portti Keski-Eurooppaan ja sen kulttuuriin. Hyvä käytös ja vanhempien teitittely opitaan kotona, taidetta, musiikkia ja laulua harrastetaan. Tallinna ja Pärnu ovat Hansa-kaupunkeja kuten monet muut keskiaikaiset kaupungit Euroopassa. Hansa-liiton vaikutusta voimme havaita vanhoissa rakenuksissa vaikkapa Raatihuoneentorin ympäristössä Tallinnassa.(http://www.tourism.tallinn.ee/fin/fpage/nahtavyydet/nahtavyydet/vanhakaupunki#!p_2690).

Tori on täynnä elämää nykyisin, mutta niin se oli 1300-luvullakin.

Uusi naisennätys Suomen eduskunnassa

Uudessa eduskunnassa aloittaa 115 mies-  ja 85 naiskansanedustajaa. Se on kuusi naista enemmän kuin viime kaudella eli uusi ennätys. Toivotaan, että tällä on myönteistä vaikutusta päätöksentekoon.

Naapurimaallamme Virolla oli tänä keväänä myös eduskuntavaalit. Viron eduskuntaan, riigikoguun, kuuluu 101 kansanedustajaa. Maaliskuun vaaleissa naisia valittiin 26, miehiä 75. Viron riigikogun jäsenet löydät tästä linkistä: http://www.riigikogu.ee/index.php?id=31555.

Miksi kirjoitan Virosta? Siksi, että se on lähinaapurimme. Kun toissapäivänä kävelin Tallinnassa Kadriorgin puistossa, näin  presidentinlinnan parvekkeella pariskunnan. Viron presidenttikö siinä rouvansa kanssa kevätaamua ihailemassa,  mietin.

Niin, kuka on Viron presidentti? Minkä niminen on rouva presidentti?

Selkeästi ja lyhyesti eli jytkysti

On turhauttavaa lukea tekstiä, josta ei saa tolkkua, ei vaikka kuinka tankkaisi. On väsyttävää kuunnella puhetta, jonka ideasta ei saa kiinni, ei sitten millään. Puhe menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mitään ei jää mieleen.

Vaikuttajat puhuvat lyhyesti, he kiteyttävät: - Missä EU, siellä ongelma. - Sinulla on yksi ääni, niin minullakin. - Timo Soini ja Jyrki Katainen ovat  tällä hetkellä parhaita puhujia politiikassa, muut tulevat kaukana. Soinista ja Kataisesta voi ottaa oppia, mutta kannattaa muistaa myös Matti Nykänen ja hänen sutkauksensa. Vaikkapa nämä: - Elämä on ihmisen parasta aikaa.- Mä muutan Kööpenhaminaan ja otan Ruotsin kansalaisuuden.  - Rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa ja loppuu.

Hienompaa englanniksi?

Kävin katselemassa avoimia työpaikkoja Oikotie.fi -sivustolla. Ilmoituksissa haettiin muun muassa

• Mystery shoppaajia Suomen suurimpiin kaupunkeihin
• Marketing Talenteja koko Suomeen
• Service Desk -työntekijöitä Lohjalle ja
• Business Analystiä Helsinkiin suomalaiseen yritykseen.

En ymmärrä, miksi ammatit ovat englanniksi. Onkohan jotenkin hienompaa hakea Mystery shoppaajia kuin palvelun tarkistajia. Miksei suomen kieli kelpaa? Mitähän ammatteja ovat ovat Marketing Talent, Service Desk ja Business Analyst?

Kevään viimeinen Blogiviestintä alkaa huomenna

Tapaan teidät, 10TATO2:n opiskelijat, ensimmäisen kerran huomisaamuna klo 8.15 luokassa 320.  Blogiviestinnän opintojaksoon kuuluu neljä lähitapaamista, joissa läsnäolo on välttämätön. Nämä tapaamiskerrat ovat

• ti 12.4.klo 8.15 - 9.45 lk 320 (jakson esittely ja tavoitteet sekä seurattavien blogien valinta)
• to 28.4. klo 8.15 - 9.45 lk 322 (blogin esittely ja I väliraportointi)
• to 12.5. klo 8.15 - 9.45 lk 322 (II väliraportointi)
• to 26.5. klo 8.15 - 9.45 lk 322 (loppuraportointi sekä kirjallisena että suullisena esityksenä).       

Tapaamme livenä siis vain neljästi, mutta  tapaamiskertojemme välillä käytte kommentoimassa kirjoituksiani säännöllisesti tällä sivustolla. Niin, ja seuraatte tietysti valitsemianne blogeja.

 Näkemiin huomiseen!