torstai 12. syyskuuta 2013

Esiintymään oppii esiintymällä

Olen tänä iltana selannut teosta Nörtin esiintymisopas, joka kannen alaotsikon mukaan on myös suoritusmanuaali substanssiosaajille.  Huh.

Kirjassa annetaan hyviä vinkkejä  mm. pukeutumiseen ja esiintymiseen. Viimeisessä luvussa vakuutetaan, että meistä kaikista voi tulla esiintyjiä. Pitää aina sanoa "kyllä", kun kysytään puheen tai esitelmän pitäjäksi ja sitten alkaa valmistautua tehtävään. Näin voi ujo, ehkä esiintymispelostakin kärsivä nörtti valmentautua mainioksi luennoijaksi .

Myös kirjoittaminen on esiintymistä, todetaan oppaassa ja kehotetaan tarttumaan kynään tai näppäimistöön. Kirjoittamaankin oppii vain kirjoittamalla. Kirjoittaminen on käsityötä:  taito kehittyy tehdessä.






11 kommenttia:

  1. Harjoitus tekee mestarin aivan kaikessa. Kirjoitustyö on omanlaisensa juttu, joka ei minua ainakaan suuremmissa määrin kiinnosta. Muiden tekemien hyvien tekstien lukeminen on paljon mielenkiintoisempaa.

    VastaaPoista
  2. Olen sama mieltä, että esiintyminen on samanlainen taito kun esimerkiksi lukeminen tai kirjoittaminen.
    Kaikki taidot on opittu, eli esiintyiminenkin on opittua. Esiintymisjännityksestä voidaan päästä pois oppimalla.

    Täällä pari esimerkkiä, mitä positiivista on jännityksessä?

    - adrenaliinin taso nousee, verenkierto paranee ja ajatusmaailma kirkastuu
    - ei näy yleensä ulospäin
    - esiintymisjännityksestä voidaan päästä pois oppimalla
    - Jännitys ei puree!

    VastaaPoista
  3. Esiintyminen on aika helppoa, mutta jos on esiintymiskammo sitten on ihan eri asia. Kirjoittaminen oppii kirjoittamalla, mutta minä vahingossa olen oppinut sen.

    VastaaPoista
  4. Ei todellakaan kannata vastata aina myöntävästi, jos pyydetään pitämään puheita/esitelmiä tjsp. Niin kannattaa tehdä ainoastaan silloin, kun sinulla on tarpeeksia tietoa ja kiinnostusta löytyy kys. aihetta kohtaan.

    VastaaPoista
  5. Olen aina ollut aivan kädetön ainekirjoituksessa. Pitäisi 6 sivua tehdä niin saan ehkä juuri ja juuri kaksi ja puoli sivua tekstiä. Esiintyminenkään ei oikeen ole sujunut. Jännittää ja hermostuttaa ja puhe menee sekaisin.

    VastaaPoista
  6. Itselläni monesti ollut esiintymis kammoa en kestä kun 1000silmää katsoo minua kohti O.O mutta kyllä se yleensä mennyt sen jälkeen kun päässyt puoleen asti :)

    VastaaPoista
  7. Paraskin puhuja tai esiintyjä joutuu harjoittelemaan.
    Kukaan ei ole seppä syntyessään.
    Tämä pätee miltei kaikkeen ihmisen tekemiseen.
    Jo muinaiset kreikkalaiset harjoittelivat puhumista pienillä lavoilla ympäri kaupunkeja, vastaavia puhujan korokkeita on edelleen esimerkiksi lontoossa.

    Puheen pitäminen kannattaa mielestäni ottaa haasteena, tutkia taustoja ja etukäteen miettiä mitä sanoo.
    Olen huomannut ettei se ole läheskään niiin tuskallista kun tietää mistä puhuu ja se onko itse varsinaisesti kiinnostunut ko. aiheesta on sivuseikka.
    Me kaikki tietääkseni kuulumme lajiin nimeltä homo sapiens, älykäs ihminen.

    VastaaPoista
  8. Kaikkeen ei aina kannata sanoa kyllä, jos sinulla on esimerkiksi esiintymiskammo tai et tiedä aiheesta yhtään mitään. Silloin ei kannata mennä esittämään kyseisestä aiheesta mitään.

    VastaaPoista
  9. Jos valmistaudumme mahdollisimman hyvin, niin seuraavaksi menemme kertomaan kuulijoille asiamme. Miksi ja mitä pitäisi pelätä?

    VastaaPoista
  10. Tärkeintä puheen tai puhevuoron pitämisessä on että tuntee asiansa mahdollisimman tarkasti illman aukkoja, jottei tule mitään blindspottia vastaan josta seuraa arvelluttava hiljaisuus joka vie luotettavuutta ja heikentää puhetta.

    VastaaPoista
  11. Tällä tavalla ainakin kehittyisi mutta omasta mielestä jos et todellakaan halua pitää esitystä niin älä mene esittämään mitään.

    VastaaPoista