Purkkiruokaa, huh!

Ostan harvoin säilykkeitä, joskus kuitenkin tonnikala- tai hernesoppapurkin. Hernesoppa on hyvää.

Kinopalatsissa pyörii parhaillaan dokumentti Säilöttyjä unelmia: http://www.finnkino.fi/Event/298911/?dt=06.03.2012. Kävin katsomassa leffan viime torstaina. Se oli koskettava, raakakin ja ehdottomasti ikäraja (kielletty alle 12-vuotiailta) oli oikein.

Elokuvaohjaaja Katja Gauriloff halusi tietää, mistä yhden ihan tavallisen raviolisäilyketölkin sisältö on peräisin. Tölkin etiketissä lukee, että valmistusmaa on Ranska, mutta todellisuudessa ainekset saadaan ainakin 10 maasta. Purkin metalli louhitaan Brasiliasta, sianliha tulee tanskalaisista possuista, jotka teurastetaan Romaniassa. Vehnän tuottavat Ukrainan pellot, kananmunat saadaan saksalaisista kanaloista, joissa kanat elävät kauhistuttavassa ahtaudessa jne. Dokumentin ohjaajalta meni neljä vuotta selvittää raaka-aineiden lähtöpaikat.

Kaupassa raviolisäilyke maksaa noin euron eli kaikessa tässä on kyse rahasta. Brasialialaisen kaivostyöläisen tai portugalilaisen tomaatinlajittelijan tuntipalkka on tuskin puolta euroa. Miksi pitää olla niin valtavasti erilaisia säilykkeitä markettien hyllyillä? Miksi emme söisi vain lähiruokaa, esimerkiksi suomalaisia perunoita ja porkkanoita?