torstai 8. maaliskuuta 2012

Naistenpäivän ajatuksia

Tänään, Naistenpäivänä, muistelen naisia, jotka ovat olleet selviytyjiä.

Muistelen serkkuni Wexin äitiä, joka  jäi seitsemän lapsen huoltajaksi Lauri-enoni varhaisen kuoleman jälkeen. Tästä Wexi kertoo nettisivullaan: http://www.wexikorhonen.fi/mina3.htm
Tai mieheni mummoa Emilia Nivalaa, joka avioitui Aleksinsa kanssa 16-vuotiaana. Kun Aleksi menehtyi keuhkosairauteen helmikuussa 1913, Emmi oli 23-vuotias neljän lapsen äiti ja viimeisillään raskaana. Viides lapsi syntyi kuukausi isän kuolemasta.
Emmi  Nivala perusti taloonsa matkustajakodin (Matkustajakoti Ketola), josta tuli hänen elämäntyönsä. Emmi ei avioitunut uudelleen, vaikka kosijia kyllä oli. Emmi tahtoi olla itsenäinen.

7 kommenttia:

  1. Ihan hyvä että naisillekkin on yksi päivä vuodessa.

    VastaaPoista
  2. Koskettavia tarinoita ja on hyvä asia, että menneitä naisia kunnioitetaan ja muistetaan ainaki yhtenä päivänä vuodessa.

    VastaaPoista
  3. Pojat, kiitos kommenteista. Laulussa sanotaan, että "ennen miehet oli rautaa", mutta kyllä sitä olivat monet naisetkin.

    VastaaPoista
  4. Ihan hyvä, että naisillekinon "omistettu" yksi päivä vuodessa.

    VastaaPoista